Torronsuo lasten kanssa – suonsilmien mysteriaa, lihansyöjäkasveja ja karvamatoja

Suoalueet herättävät minussa monen moisia fiiliksiä. Suon tuoksu on yksi parhaita tuoksuja maailmassa, suokasvit ovat kauniita ja suon mystisyys kiehtoo. Samalla suo herättää hieman väristyksiä. Vaikka suo on täynnä elämää, silti se tuntuu uinuvalta. Nämä tunteet olivat jälleen mukana, kun retkikohteenamme oli Torronsuon kansallispuisto. Torronsuo on muuten Suomen syvin suo.

En tiedä, onko lapsuudessa ollut mitään pelottavampaa luonnonihmettä kuin suonsilmä. Muistan nähneeni usein painajaista näistä mystisistä silmistä suolla. Silmistä, jotka imaisevat ihmisiä ja eläimiä toiseen maailmaan. Maailmaan, jossa on kostea haju, hyvin viileää, paljon turvetta ja niin pimeää, että kätensä ääriviivoja on vaikea erottaa. Valon himmeitä säteitä tähän maanalaiseen eltaantuneeseen maailmaan tuli vain silloin, kun suonsilmä aukesi imeäkseen uuden kulkijan syvyyksiinsä.

Nykyään rakastan suolla liikkumista ja olen sinut myös suonsilmien kanssa. Huomaan kuitenkin käyväni tätä samaa värisyttävää mystiikkaa läpi nyt esikoiseni kanssa. Nyt on hänen mielikuvituksensa vuoro luoda oma tarinansa ja minun vuoroni toimia rauhoittelijana ja järjen äänenä.

Mistä löytyy Torronsuon kansallispuisto?

Torronsuo eli Torronsuon kansallispuisto sijaitsee Kanta-Hämeessä Tammelan kunnassa. Se on omalla autolla helposti saavutettavissa ja sopivan välimatkan päässä niin pääkaupunkiseudulta, Tampereelta kuin Turustakin. Tästä syystä Torronsuo on kovin suosittu viikonlopun retkikohde. Niin kuin tälläkin kertaa, parkkipaikalla oli autoja varmaankin reilu 30. Parkkipaikka sijaitsee osoitteessa Somerontie 732.

Torronsuon kansallispuistossa kulkee kolme eri reittiä. Lyhin on 1,5 km pitkä rengasreitti Kiljamon luontotornille, jossa on myös katettu tulentekopaikka. Tästä voi halutessaan lähteä nauttimaan pitkoksista lisää ja kulkea suon yli Härksaaren vanhalle louhokselle. Härksaaresta voi jatkaa matkaansa Torron kylän kautta takaisin kansallispuistoon. Pisimmillään Torronsuolla pääsee kulkemaan noin 10 km lenkin. Kiljamon tulentekopaikalle on tehty esteetön kulku metsäistä hiekkatietä. Talvisin Torronsuo on erittäin suosittu hiihtokohde. Torronsuon kansallispuiston reiteistä ja palveluista voi lukaista lisää Luontoon.fi sivustolta.

Meillä ei ollut tällä kertaa suunnitelmissa kiertää mitään tiettyä reittiä vaan nauttia suosta ja pitkoksista yllin kyllin. Halusimme kiivetä torniin katsomaan, miltä Torronsuo näyttää lintujen silmin sekä nuuhkia suon huumaavaa tuoksua. Ehkä kuitenkin päätavoite, ainakin lasten mielestä, olis selvittää, oliko äiti valehdellut kertoessaan suolla elävästä lihansyöjäkasvista.

Lue myös: Toukokuinen Heinisuo – Sadunhohtoinen päiväretki

Suontuoksua ja pitkospuita

Suuntasimme suoraan Torronsuon opastaulun vierestä lähteville pitkospuille. Mitä pikemmin suolla, sen parempi. Lapsia ei pidätellyt enää mikään, kun edessä avautui mutkitteleva pitkospuiden vana. He kirmasivat juoksuun ja minä jäin nuuskuttelemaan suon kahlitsevaa tuoksua. Torronsuo todella tuoksui voimakkaasti. Kun suon tuoksusta saa kunnon henkäyksen sisäänsä, ei malttaisi ollenkaan henkäistä välissä ulospäin, ehkäpä pelossa, että se katoaa.

Pitkokset kulkee mukavasti mutkitellen aivan aakean suoalueen reunalla. Jo tässä vaiheessa pitkosten vierellä vilahteli mystisiä lihansyöjäkasveja, jotka jo kuopuksen puheissa olivat muuttuneet pikkuvarpaita napsiviksi Torronsuon hirviökasveiksi. Ihana ja vauhdikas mielikuvitus. 🙂 En vain millään malttanut vielä kertoa näistä lapsille, halusin antaa heille mahdollisuuden ruokkia mielikuvitustaan ja nautin samalla mystisten lihansyöjäkasvien tarjoamasta seikkailukipinästä, suoseikkailu hirviökasvien valtakuntaan. Oliko suonsilmät saaneet kilpailijan?

Pitkoksia kulkiessa vastaan tuli t-risteys, josta me päätimme kurvata ensiksi vasemmalle kohti luontotornia ja tulentekopaikkaa. Pitkokset jäivät hetkeksi taakse ja rantauduimme metsän siimekseen. Kipaisimme Torronsuon luontotornille ja kipusimme huipulle. Luontotorni tarjosi todellakin lintuperspektiiviä kaikessa korkeudessaan. Lapset innostuivat kylläkin enemmän jyrkistä rappusista, kuin ylhäällä avautuvasta maisemasta. Pääasia, että jokaiselle oli jotakin. Tässä vaiheessa oli hyvä hetki eväille. Päätimme jäädä luontotornin vierelle hetkeksi napostelemaan, ennen pitkoksille paluuta.

Lue myös: Kynnysniemen lenkki – Monien mahdollisuuksien Pääjärven virkistysalue

Torronsuon hirviökasvi ja muita mukavia

Koko alkumatkan niskaamme varjostaneet sadepilvet olivat poissa. Päätimme palata takaisin samaa reittiä ja jatkaa vielä jonkun matkaa pitkoksia, jotka johtivat suon toiselle puolen kohti vanhaa kaivosta. Ilta-auringon säteet lämmittivät sekä meitä, että suon vilkasta elämää. Ainoa ruuhka pitkoksilla oli karvamatojen aiheuttama. Olivat ilmeisesti tulleet karvojaan kuivattelemaan. Lapset olivat haltioissaan. Jokainen pieni maan matonen oli tietenkin pelastettava sivummalle ihmisten kulkuväylältä.

Touhujensa lomasta lapsilla kumpusi säännöllisesti esiin kysymyksiä. Kysymyksiä ja pohdintoja, jotka koskivat lihansyöjäkasvia tai kuopuksen tarinan mukaan Torronsuon hirviökasvia. Tämä hirviökasvi oli jo saanut osakseen melkoisen kirjon mielikuvituksen värikynistä, joten oli tullut aika hieman latistaa tunnelmaa. Muuten hirviökasvi saisi pian Suomen syvintä suotakin syvemmät mittasuhteet.

Istahdimme auringon lämmittämälle pitkospuulle ja pyysin lapsia katsomaan jalkoihinsa. Molemmat säpsähtivät ja nostivat jalkansa salaman nopeasti irti suosta, kuin peläten jonkun nappaavan niistä kiinni. Seurasi hiljaisuus. Missä? No siinä. Ihka elävä lihansyöjäkasvi aivan heidän jalkojensa juuressa, Suomen luonnossa.

Hmmmm.. Ei heilunut pitkä limainen liskon kieli eikä ilkeät suuret silmät tapittaneet nälkäisenä, ei valunut kuola terävien hampaiden välistä eikä huojunut pää vaanivasti puolelta toiselle. Siinä se oli, lihansyöjäkasvi suloisena ja pienenä. Täysin vaarattomana, hiljaa ja liikkumatta. Pari vilkaisua luupilla riitti. Suonsilmä voitti säilyttäen ykköspaikkansa luonnon värisyttävimpien asioiden listalla.

Torronsuolle jäi vielä paljon nähtävää. Pitkoksilla saatiin kirmata riittävästi. Karvamatoja pelastaa ja lihansyöjäkasveja tutkia. Ensi kerralla jatketaan vanhalle louhokselle suon yli.

Herättääkö suo sinussa mystiikkaa? Onko Torronsuon kansallispuisto tuttu paikka?

-Salla:)

Lue myös: Lasten kanssa luonnossa – 5 syytä viedä lapsi luontoon